Viimeinen viikko

Viimeiselle harjoitteluviikolle olimme onnistuneet järjestämään meille molemmille tutustumiset toisen harjoittelupaikkaan. Keskiviikkona Satu tulisi viimeiseen iltavuoroon minun mukanani ja minä menisin torstaina auttamaan Satua Suomi-päivän järkkäämisessä. Sitä vartenhan jo leivoimme karjalanpiirakat sunnuntaina. Perjantaina 27.4 Hollannissa vietetään kuninkaan syntymäpäivää, joten se meillä on vapaa, niinkuin monella muullakin!

Hollanti palautui normaaliin kevääseen sään osalta, sadekuuroja ja auringon pilkahduksia vuorotellen, täytyi taas kaivaa lämpimämmät vaatteet käyttöön. Oli
mahtavaa kun sai viikon nauttia kesäisistä ilmoista ja auringonpaisteesta.

Maanantain harjoittelun olin vaihtelun vuoksi palvelutalon yhdellä osastolla Carmen-hoitajan mukana. Osastolla oli lyhytaikaisasiakkaita kuntoutumasssa sairaudesta, onnettomuudesta tai odottamassa pääsyä vakituiseen palveluasuntoon. Keskustelimme Carmenin kanssa mm. kuntouttavan työotteen käytöstä työskentelyssä. Ilokseni huomasin, että moni asiakas, vaikka he olivatkin iäkkäitä, halusi mielellään sanoa muutaman sanan englanniksi, vaikka vain sen, että anteeksi kun en osaa puhua enlantia. Pahoittelin vastatessani, etten minä puhu hollantia, ja nauroimme pattitilanteelle. Carmen toki tulkkasi, mikäli oli jotain mielenkiintoista kysyttävää. Moni ihmetteli miten suomalainen on sinne eksynyt. Eräs mies kertoi työskennelleensä suomalaisten kanssa metsätalouteen liittyneessä projektissa Tansaniassa, hän on jo yli 90-vuotias, mutta kerran opittu englannin kieli sujuu mainiosti.

Tiistaina olin viimeistä kertaa varsinaisen ohjaajani Nelleken mukana. Aivan aluksi minua haastateltiin pikaisesti Woonzorg Flevolandin mediavastaavien toimesta, he haluavat laittaa pienen uutisen opiskelijavaihdosta yhtiön nettisivulle.

Nelleke oli innostunut kuultuaan meidän opettajalta, että hänelläkin voi olla mahdollisuus lähteä harjoittelemaan ulkomaille. Hän opiskelee työn ohella, mutta ei ollut tiennyt, että tällainen mahdollisuus rahoituksen osalta on olemassa. Hän jäi miettimään asiaa. Vaihdoimme hieman haikeat jäähyväiset, koska tulimme todella hyvin toimeen ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja.

Keskiviikkona Satu pääsi seuraamaan VTH-tiimin työskentelyä, todella erilaista kuin hänellä Kwintesissä. Lyhyen yöunen jälkeen aamulla reippaasti ylös ja Suomi-päivää järjestämään. Valmistimme ruuaksi makkarakeittoa ja sen lisäksi tarjosimme karjalanpiirakoita ja munavoita.

Aamupäivä meninin keittiössä, ruuan tuli olla valmista klo 11.00 ja suomalaisella täsmällisyydellä kaikki oli valmista ajoissa. Hieman jännitti, mitä makkarasopasta ollaan mieltä, mutta pelkkää positiivista palautetta tuli. Karjalanpiirakat tietysti herättivät vähän ihmetystä, mutta hyvin näyttivät nekin maistuvan.

Satu oli valmistellut PowerPoint-esityksen Suomesta, ja lisäsimme siihen vielä muutamia kuvia Repovedeltä. Kuvittelimme etukäteen, että esitämme ne kaikille paikalla olevilla, mutta lopulta vain henkilökuntaa oli käsittääkseni katsomassa. Luontokuvat ihastuttivat tietysti, varsinkin luminen kuva Lapista. Hollanin talvet ovat nykyään todella lauhoja.

Kävimme myös päiväkävelyllä ja yllätyksekseni ihan Almeren keskustan tuntumassa on kotieläinpiha. Piipahdimme siellä rapsuttelemassa eläimiä.

Possu oli päiväunilla

Vuohia oli pikkukileistä aikuisiin, hauskan näköisiä veijareita.

Iltapäiväksi oli luvassa juhlat, paikan kokilla oli syntymäpäivä, ja koska oli kuninkaanpäivän aatto, mikäs sen parempi hetki pitää juhlat päivän lopuksi. Laulua, tanssia ja kaikilla hassut juhlahatut päässä. Ja syntymäpäiväsankarilla liikutuksen kyyneleet silmissä!

Kun lähdimme majapaikkaamme kohti, huomasimme seuraavan päivän juhlien olevan jo hyvällä alulla. Kuninkaan päivänä kaikki saavat pitää kirpputoria kaduilla. Keskustassa olikin jo paljon ihmisiä virittelemässä tavaroita myyntiin, olimme kyllä hieman väsähtäneitä, mutta katsastimme alkavaa markkinahumua hetken.

Illan paras uutinen kuului radiosta, YlePuheen lähetys jääkiekon Suomen mestaruudesta huipentui Kärppien voittoon, jeeee! Siitäpä riitti riemua loppuillaksi. Kuninkaan päivän vuoksi meille oli varattu paluulennot vasta lauantaille, joten saimme yhden vapaapäivän harjoittelun päälle. Mielessä poltteli jo kovasti ajatus paluusta kotiin ja kieltämättä saunaan pääsy oli toivelistalla ensimmäisenä.

Olen jo aiemmin maininnut, ettei jatkuva ihmisvilinä oikein tunnu minusta mukavalta, joten kävimme pikaisesti katsomassa kirpparitarjonnan ja harrastimme samalla geokätköjen etsimistä. Löysimme yhden, Satu sai siitä kunnian itselleen. Toista etsimäämme emme löytäneet, mutta se ei harmittanut.

Satu geokätköä etsimässä.

Tuomet tuoksuvat huumaavasti.

Kaunis itkupaju kanavan rannalla.

Näkymä sillalta.

Lauantaiaamuna pakkasimme tavarat ja vielä pikainen ostosreissu ja iltapäivällä kohti lentokenttää.

Mahtuukohan laukku kiinni?

Vuokraisäntämme Wilko antoi meille suklaarasiat muistoksi Hollannista ja kiitteli kovasti, että olimme mukavia vuokralaisia. Olimme päivällä ostaneet hänelle köynnöskukkasen takapihan somisteeksi. Wilko ja Anita kyyditsivät meidät juna-asemalle, joten vältyimme matkalaukkujen raahaamiselta. Toivottelimme mukavaa jatkoa puolin ja toisin. Pyysimme ottamaan yhteyttä jos he joskus matkoillaan päätyvät Suomeen.

Schipholin lentokentän näkymiä.

Kohti Suomea.

Kotioven aukaisin juuri puolen yön jälkeen, olipa mukava päästä saunaan. Milo-koira toivotti takaisin kotiin märkien pusujen kera <3

Kyllä kannatti lähteä, kielitaito karttui ja varsinkin tieto siitä, että aina on tapa ilmaista itseään jos sanat ei riitä. Tapasin mukavia ihmisiä ja varsinkin opettajamme Corrien huolenpito oli mahtavaa. Hän järjesti meille paljon tilaisuuksia päästä tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja kertoi asioita, joita emme mistään matkaoppaista olisi löytäneet.

Met wriendelijke groet!

Vuokko